...muutaman kymmenen metrin päähän, jossa silmieni eteen avautui yllättävänkin moderninnäköinen rakennelma! Tutkiskeltuani asiaa kahden ja puolen minuutin ajan tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli vuodenkierrolle omistettu temppeli, vaikutelmaa vahvistivat uskonnollisten maalausten lisäksi ympäristön puihin kiinnitetyt rukousnauhat. Lisäksi keskikesän aurinko todennäköisesti paistaa tuonne mikäli sää ei ole pilvinen. Sama toistuu myös talvipäivänseisauksen, kevätpäiväntasauksen sekä keskiviikon kohdalla, mitä voidaan pitää hyvänä todisteena temppelin luonteesta.

Tornin seiniin olivat Vorssalaiset näkijät maalanneet erilaisia pyhiä kuvia. Hämmentävin löytö taisi olla kuva kannettavasta stereolaitteistosta, mikä todistaa vääräksi väitteen siitä, että stereoita ei olisi tunnettu Vorssan seudulla ennen vuotta 2005. Stereot tunnettiin Vorssan seudulla ennen vuotta 2005:

Temppelin (ja Vorssalaisen sivilisaation) syvästi uskonnollinen olemus sai vahvistuksensa pylväikön toiselta puolen:

Lisäksi yhdestä pylväästä löytyi vielä hiilipiirros, joka selvästikin kuvaa keskivertovorssalaista, todennäköisesti miessukupuolen edustajaa parrasta päätellen.

Sympaattisen ja kaikin puolin holjannäköistä sakkia.

Vorssalaiset on ihmissapinasuku, jonka jäsenillä on pitkät kädet ja ruskea karva. Useissa kielissä käytettävä sana "Vorssalainen"  tulee Vorssan kielestä, ja tarkoittaa Vorssalaista. Muiden ihmisapinoiden tapaan Vorssalaiset ovat huomattavan älyttömiä eläimiä. 1990-luvun puolivälissä hereillä olleet tutkijat huomasivat, että jotkut Vorssalaiset käyttivät työkaluja syömiseen. Aiemmin vastaavaa käytöstä oli tavattu vain simpansseilta.

Vorssalaiset ovat yleensä passiivisia, mutta toisaalta aggressiivinen käytös lajitovereita kohtaan on yleistä. Nuoret Vorssalaisurokset yrittävät paritella jokaisen tapaamansa naaraan kanssa.

Ja matka jatkuu...

Ensimmäinen päivä, päivä numero yksi. Olin kuullut huhuja kaupungin laitamilla sijaitsevasta Kaalinkorvesta, että siellä saattaisi mahdollisesti olla edesmenneen sivilisaation merkkejä nähtävissä. Kaalinkorpi - miten mystisenä tuo paikannimi mielessäni soikaan! Toisekseen siellä sijaitsee myös suoranainen vuori, jolla muinaiset Vorssalaiset olivat ennenmuinoin mystisiä riittejään etenkin talvisaikaan harrastaneet.

Usean kilometrin ajomatkan jälkeen saavuin sinne missä tiet muuttuivat tiettömiksi taipaleiksi. Sinne, missä kaupungin urbaani syke vaihtuu läheisten teollisuuslaitosten, pikatien ja muiden vastaavien kohinaksi ja roskaiset puistot roskaisiksi sekaryteikkömetsiksi. Rohkeasti jätin kulkuvälineeni lämpimän turvan ja astuin ulos. Se oli pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ihmiskunnalle.

Useamman kymmenen metrin vaelluksen jälkeen törmäsin ensimmäisiin todisteisiin muinaisen, ylikehittyneen sivilisaation olemassa olosta, kun pusikon keskellä kenotti arkkitehtoonisesti vaikuttava kokonaisuus:

Kyseinen rakennus oli varustettu mitä moninaisimmilla kidutusvälineillä:

Täältä löysin myös ensimmäiset viitteet entisaikojen Viisaiden Vorssalaisten ilmeisen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, joka mitä ilmeisimminkin oli koostunut lähinnä savusta sekä purkitetusta tyhjyydestä:

Niin luulin, kunnes muutaman kymmenen metrin etenemisen jälkeen törmäsin seuraavaan todisteeseen; ilmeisesti ruokavaliota olikin täydennetty sekä omenilla että hyönteisillä. Hämmentävintä tässä löydöksessä oli kuitenkin sen tuoreus; ehkä mystiset Vorssalaiset eivät olisikaan vielä tyystin kadonneet, vaan niitä saattaisi yhä elää laitakaupungin joutomailla! Mikäli löytäisin tuolle lisätodisteita, olisi tiedossa vähintäänkin Nobelin rauhanpalkinto, näin luulen.

Tosin edellä virinneen innostuksen villi tuli hiipui heikoksi liekiksi alta aikayksikön, kun pongasin maasta seuraavat todisteet:

Siinäkö se olikin selitys älyllisen elämän katoamiselle? Olivatko viisaudella varustetut Vorssalaiset kärsineet henkisistä kasvukivuista, turvautuneet kipulääkkeisiin ja lähteneet aavan meren tuolle puolen?

Sydän rinnassani pamppaillen (huono kunto on huono kunto) jatkoin vaellustani kohti alatasankoa, josta varsinaisen kiipeämisen oli tarkoitus alkaa. Matkalla ehtisin tottua ohuempaan ilmanalaan. Myöskin keskikaupunkia mahdollisesti hieman vähäisempi ilmansaasteiden määrä saattaisi aiheuttaa ongelmia raitisilmamyrkytyksen muodossa, mikäli totuttautumista ei tehtäisi huolella. Eikä se matka alatasangollekaan mitään helppoa ollut, ei suinkaan! Raskas ja vaativa reitti oli vaatinut ennenkin veronsa...

Joka tapauksessa selvisin kuin selvisinkin alatasangolle, josta aukeni jylhä näkymä Kaalinkorvenvuoren jyrkälle pohjoisseinämälle:

Tiedossani oli pohjoisseinämän vaativuus, mutta hetken epäiröinnin jälkeen päätin kuitenkin pysyä suunnitelmissani ja yrittää nousua ilman lisähappea. Hetkenmatkaa kavuttuani törmäsin jälleen merkkeihin muinaisen sivilisaation saavutuksista; riittipaikalle oli joskus kavuttu portaita pitkin - huomattava osoitus Vorssalaisten ylivertaisesta älykkyydestä!

Eivätkä yllätykset vielä siihenkään loppuneet, sillä kun useamman tunnin yhtämittaisen kiipeämisen, kapuamisen ja putoamisen jälkeen saavutin huipun tiettävästi ensimmäisenä ilman lisähappea kiivenneenä, löysin sieltä lisää raunioita sekä toisenkin todisteen Vorssalaisten sittemmin kadonneesta älystä:

Laudankappaleen, jonka pintaan oli kaiverrettu sana MÄKI. Jälkeenpäin asiaa analysoituani olen tullut siihen tulokseen, että sana MÄKI pohjautuu kantasuomalaiseen MÄKI -sanaan, joka puolestaan tarkoittaa maastonkohoumaa. Tästä voimme päätellä muinaisten Vorssalaisten hallineen ainakin pölkkykirjainten käytön. Samaten todistetuksi tulee myös se, että hyvin suurella todennäköisyydellä muinaiset Vorssalaiset ymmärsivät mäen mäeksi.

Kuten tunnettu tosiasia on, muinaiset Vorssalaiset harrastivat kyseisellä paikalla katkomisriittejänsä; toiset katkoivat suksia, edistyneemmät jopa luitaan. Fiksuimmat harrastivat molempia talvella. Kyse oli todennäköisesti jonkinlaisesta aikuistumisriitistä.

Joka tapauksessa ennen niin uljaan rakennelman nykytila oli mieltä alentava ja hyvin kuvaava; jäljellä oli pelkkiä pölkkypäitä...

Ja matka jatkui...

Tarkoituksenani on käyttää tätä mediaa tieteellisteknillisten tutkimusteni julkituomiseen tieteellisteknisten tutkimusteni kohteen ollessa alati arvoituksellinen Forssa ja sitä ympäröivät joutomaat. Olen nimittäin pitkällisen arkistotyöskentelyn tuloksena tullut siihen päätelmään, että kyseisellä paikkakunnalla on mahdollisesti jossain vaiheessa esiintynyt myös älyllistä elämää. Tarkoituksenani on siis selvittää, pitääkö kyseinen arvio paikkaansa ja jos kyllä, niin minne se katosi.